Lauantai 21.4.

21.4. Lauantai
 

Kotiinpaluumatka oli yhtä pitkä kuin menomatkakin; lähdin hotellista aamukuudelta ja saavuin kotiin iltaseitsemältä.

Reissu oli kokonaisuutena erittäin onnistunut, mistä suurkiitos isäntäkoululle, kaikille vieraanvaraisille ja mukaville kohtaamilleni kollegoille, yhteistyökumppaneille ja opiskelijoille. Matkalla oli älyttömän mielenkiintoista päästä tutustumaan yhteistyökumppaneihin - niin kouluun kuin yrityksiinkin - sekä tutustua Portugaliin ja Guimaraesin seutuun.  

Erityiskiitos kuuluu oppaalleni Angelalle. Oli hämmästyttävää, miten Angela oman opetuksensa lomassa ehti opastaa, esitellä, saattaa minua paikkoihin, toimia yhteyshenkilönäni ja toimia vielä iltaa myöten turistioppaanani. Toivottavasti pääsen joskus maksamaan palveluksen takaisin!​

Kiitos myös Hyrialle, varsinkin Jarmolle ja Tanjalle, retken junailuista. Matka oli intensiivinen, ajoittain raskaskin, mutta samalla hieno ja kiinnostava. Opin vieraasta kulttuurista, sain uusia ystäviä ja paljon ideoita omaan työhöni. Pääsin myös lujittamaan oppilaitostemme välistä yhteistyötä ja rakentamaan omalta pieneltä osaltani työharjoittelukuvioita Portugalissa. Suosittelen ulkomaanvaihtoa lämpimästi niin opettajille kuin oppilaillekin!

Perjantai 20.4.

20.4. Perjantai

Kävelin viimeistä kertaa tuhdin aamiaisen jälkeen bussiasemalle, mistä Angela poimi minut kyytiinsä. 

Farfetchin uusi rakennus näyttää avaruusalukselta

Kävimme pikaisesti koululla, mistä jatkoimme Farfetch -nimiseen yritykseen. Yritys on perustettu Lontoossa guimaraesilaisen yrittäjän toimesta. Perusajatuksena on tarjota globaali markkinapaikka luksustuotteita valmistaville pienyrityksille, joilla ei välttämättä ole resursseja lähteä rakentamaan onlinekauppaa ja markkinoimaan itseään globaalisti. 

Tässä videoidaan postipakettien avaaminen 

Asiakasyritys lähettää myytävän tuotteen Farfetchiin, missä tuote valokuvataan, käsitellään ja sen tiedot laitetaan nettiin. Tämän jälkeen tuote pakataan ja lähetetään takaisin myyjälle. Ensimmäinen sana, mikä itselleni tuli toiminnasta mieleen, oli tehdas; tuotteita lähetetään Farfetchille päivittäin jopa 5000!  Ne kulkevat linjaa pitkin postinlajittelusta valokuvapisteideiden kautta kuvankäsittelyyn ja sieltä pakkaamon kautta takaisin postiin. Koska tuotteet ovat pääsääntöisesti luksustuotteita, jokainen pakkauksen avaaminen videokuvataan siltä varalta, että tuote on mennyt matkalla rikki. Tämä on tärkeää, sillä myytävä tuote saattaa olla uniikki ja maksaa jopa kymmeniätuhansia euroja!

Kaizen malli käytännössä

Paulo Vasques esittelee tuotantoprosessia

Oli hämmästyttävää päästä seuraamaan tuotantoprosessin etenemistä. Valokuvaajia on yrityksessä lähes sata ja kuvankäsittelijöitä toinen mokoma. Tuotannossa toimii Toyotan jatkuvan parantamisen Kaizen malli, mitä käytän oppilasprojekteissa itsekin. Mallissa on matala hierarkia, toteuttavan tason kommentteja kuunnellaan aktiivisesti ja vuorovaikutus toimii hyvin. Kaikissa työtehtävissä olevat työntekijät ovat aktiivisia osallistujia prosessissa. Ideana mallissa on, että aamulla jokainen kertoo mitä on tekemässä, kuinka kauan se tulee arviolta kestämään ja mitä on aikaisemmin saanut valmiiksi.

Samaista mallia on käytetty myös suomalaisissa pelifirmoissa, mutta en aikaisemmin ole tiennyt tämän metodin nimeä.

Kaizen mallin perusperiaatteita:

• Ongelma ratkaistaan siellä missä se havaitaan
• Ongelma ratkaistaan tekijöiden kanssa
• Ongelma pyritään korjaamaan välittömästi joko kokonaan
   tai vähintään väliaikaisratkaisulla
• Ongelman perimmäinen syy selvitetään
• Asianomaiset etsivät ratkaisun, ei johto yksin
• Esimies vastuuttaa työntekijät sekä antaa näille valtaa
• Tiedonkulku toimii molempiin suuntiin
• Esimies vastaa kommunikaatiosta

Kaizen -mallin projektinhallintataulu

Tuotteet kuljetetaan tehtaan läpi rekeissä
teipein merkittyjä reittejä pitkin

Linjalla tuotteen kuvataan

Mallit, kuvaajat, meikkaajat ja stylistit
toimivat samalla työpisteellä

Korukuvaaja puhdistaa koruja sormenjäljistä

LANit menossa? Ei, vaan tässä työskentelee Farfetchin kuvankäsittelyarmeija

Kuvankäsittelijä vauhdissa

Kierroksen jälkeen hyvästelin Angelan ja vaihdoimme yhteystietoja. On ollut hienoa, että olen saanut oppaakseni poikkeuksellisen mukavan ja asiantuntevan ihmisen.
Iltapäivällä kävin vielä tutustumassa Guimaraesin Herttuan palatsiin, ritarihistorian näyttelyyn ja Guimaraesin linnaan.

Herttuan palatsissa oli riittävästi tilaa

Guimaraesin linnan sisäpiha

Illan lopuksi tapasin opiskelijani Gian ja Konstan gourmet -hampurilaispaikassa Dans Burgerissa. Myöhemmin seuraamme liittyi vielä Gian poikaystävä. Juttelimme niitä näitä opiskelijoiden jatko-opinnoista ja kansainvälisistä mahdollisuuksista. Portugaliin voisi olla kuulemma kiva jäädä töihin ellei palkkataso olisi merkittävästi alhaisempi kuin Suomessa. Mutta toisaalta vaakakupissa on lämpö, hyvä ruoka ja hienot skeittausmestat. :)

Meillä oli mukava viimeinen tapaaminen. On hieno tunne nähdä, että opiskelijat pärjäävät ja voin olla heistä ylpeä. Tämä ilta oli muutenkin hyvä päätös onnistuneelle reissulle. Aamulla onkin sitten herätys puoli kuudelta. Siitä alkaa kotimatka.

Danin Burgereissa ei juustossa säästelty

Torstai 19.4.

Torstai 19.4. 

Torstaiaamuna tapasin Angelan koululla.  Siellä hän jätti minut multimediaosaston johtajan Dalila Duraresin hoteisiin. Keskustelimme mediaosaston opetussunnitelmasta ja Dalila esitteli opiskelijoiden näyttöjä ja opinnäytetöitä. Heidän opetussuunnitelmansa muistuttaa jonkin verran meidän aikaisempaa opetussuunnitelmaamme.

Opiskelijoiden näyttötöitä

Opiskelijoiden näyttötöitä

Kerroin meidän nykyisestä opsistamme  ja ammatillisen koulutuksen reformista. Minulle jäi vaikutelma, että  suomalaisen reformin sisältämä mahdollisuus työpaikalla tapahtuvaan opiskeluun ei vakuuttanut tohtori Duraresia. Myöhemmin kuulin, että heillä osaamisen tunnistamista ja työpaikalla opiskelua oli kokeiltu aikuispuolella, mutta tulokset eivät olleet olleet rohkaisevia. Lähetin tohtori Duraresille laatimani esityksen media-alan opsista sähköpostitse, jotta hän pääsisi tutustumaan siihen myöhemmin vielä tarkemmin.

Laboratori de Paisagem sijaitsee vanhassa vaatetehtaassa

Lounaan jälkeen vierailimme Laboratori de Paisagem -nimisessä tutkimuslaitoksessa. Opiskelijamme Konsta Lattu oli siellä kolmisen viikkoa työharjoittelussa ennen siirtymistään Primariuhin. Kyseisessä tutkimuslaitoksessa on aikaisemmin työharjoitellut opiskelijani Sofia Mesterton, eli oli hyvä käydä luomassa kontakteja siinä toivossa, että he tulevaisuudessakin ottaisivat vastaan opiskelijoitamme.

Laboratori de Paisagem tutkii ympäristöä ja pyrkii edistämään ympäristötietoutta ja -viestintää. Tutukimuslaitoksessa kehitetään myös osallistuvaa ympäristöpolitiikkaa. Laboratorio toimii yhteistyössä kunnan, kansalaisjärjestöjen ja muun muassa koulujen kanssa.

Laboratoriossa tutkitaan mm. vieraslajien
vaikutusta alueen ekosysteemiin

Illalla Pedro, Dalila ja Angela veivät minut vielä syömään kivaan ravintolaan vanhassakaupungissa. Mielestäni ilta oli kuin lämmin kesäilta, mutta paikallisella väellä oli koleaa ja he tarvitsivat päällystakkia. Söimme hyvin ja juttelimme pitkään. On ollut hienoa tutustua näihin mukaviin, vieraanvaraisiin ihmisiin. Illan lopuksi Pedro kutsui minut perheineni kotiinsa kylään syksyllä. Hän järjestää tuolloin Gnok gnok -taidefestivaalin.

Keskiviikko 18.4.

Keskiviikko 18.4.

Tänään menin itsekseni bussilla koululle. En ollut varma olinko oikeassa bussissa, sillä kuski ei puhunut englantia. Laitoin siksi Googlemapsin varmuudeksi päälle ja huomasin helpotuksekseni, että suunta oli oikea. Matka kesti parikymmentä minuuttia. Oli hauskaa ja kiinnostavaa seurata tavallisia portugalilaisia matkalla kouluun tai töihin. Saksalainen menee täsmälleen ajoissa, ranskalainen 20 minuuttia myöhässä ja suomalainen 20 minuuttia etuajassa, kierrellen ympäristössä kunnes kello on tasan. Näin siis minäkin tein, olin tasan 20 minuuttia etuajassa. : )

Kolme tuntia hurahti nopeasti näiden opiskelijoiden kanssa

Tänään minulla oli ilo seurata kuvataideopettaja Lourenço Mendesin opetusta. Opiskelijat tekivät piirustusharjoituksia samalla kun minä ja Lourenco kiertelimme juttelemassa heidän kanssaan ja kommentoimassa heidän töitään. Luokassa soi taustamusiikki ja kun joku pyysi suomalaista musiikkia, pääsin esittelemään suomalaisia pop- ja metallibändejä. 
Eräs oppilaista laittoi myös Lourencon oman bändin, Smartinin,  musiikkia soimaan (https://smartini.bandcamp.com/) ja oli hauska nähdä, kuinka opiskelijat olivat ylpeitä opettajastaan.  Bändi tulee lähiaikoina esiintymään Arcade Firen lämpppärinä Portossa, eli aika hyvin niillä menee! 
Juttu lipesi musiikista suomalaiseen arkkitehtuuriin, Alvar Aaltoon ja sitä kautta metsään, revontuliin ja avantouintiin. Opiskelijat eivät turhaan ujostelleet vaan kyselivät Suomesta kaikenlaisia juttuja ja vierailuni luokkaan hurahtikin kolmetuntiseksi.  Tunnin jälkeen myös toisen luokan taideoppilaat tulivat kummastelemaan ulkomaanelävää ja juttelemaan kanssani.

Myös muiden luokkien opiskelijat tulivat ihmettelemään vierailijaa

Tunnilta minut kiikutettiin kotoisaan pikkuravintolaan missä tapasin Oliveiran mukavan opettajaperheen, Alfredon ja Marian lapsineen. Heidän poikansa oli ollut Lappeenrannassa neljä kuukautta vaihto-oppilaana.

Iltapäivällä seurasin vielä multimediaopettaja Marcela Araujon opetusta. Kielimuurin takia keskustelu opettajan kanssa oli hankalaa, mutta pääsin osallistumaan tunnille ja kiertelemään luokassa, mikä oli tietenkin kiinnostavaa. 

Koska päivä oli tässä vaiheessa jo pitkällä, päätimme jättää vierailun Casa de Memoria de Guimaraesiin väliin.

Tiistai 17.4.

Päivä alkoi kuten eilenkin: käveltyäni aamiaisen jälkeen muutaman kilometrin Guimaraesin läpi bussiasemalle, poimi Angela minut sieltä kyytiinsä. Keskustelimme opettamisesta ja vertailimme maitamme ja koulujärjestelmiämme.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti vierailla paikallisen muotoiluinstituutin (the Instituto de Design de Guimarães) luona mutta jostain syystä vierailu sinne peruuntui. Ajoimme sen sijaan läheiseen Bragan noin 200 000 asukkaan vilkkaaseen yliopistokaupunkiin. Ikää Bragalla on jo ainakin parituhatta vuotta. Angelan mukaan aina kun kaupungissa remontoidaan, tulee vastaan roomalaisia muinaisjäännöksiä.

Katolisen kirkon ylläpitämät puistot olivat hyvässä kunnossa

Kävimme katsomassa nähtävyyksiä, esimerkiksi toinen toistaan hienompia kirkkoja.
Oli virkistävää käydä Bragan kukkuloilla ja kävellä luonnossa puiden keskellä. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin - noin 22 astetta - eli oltiin ihan Suomen kesäkeleissä. Vuosi sitten täällä oli hurja metsäpalo, minkä jäljet näkyvät vieläkin- kokonaisia vuorenrinteitä oli edelleen paljaana.
Outo paikallinen ilmiö on muualta tuodut eukalyptyspuut jotka kasvavat nopeasti, mutta samalla kuivaavat maata voimakkaasti. Eukalyptuspuut ovat suurelta osin syrjäyttäneet paikalliset puulajit, mikä on sääli.

Bom Jesus eli hyvän Jeesuksen kirkko
Bragan kukkuloilla

Vuorilla liikkuessamme kävimme katsomassa uskomattoman kaunista Bom Jesus -pyhiinvaelluskirkkoa sekä suurta kirkkoa nimeltä Santuário de Nossa Senhora do Sameiro. Kävimme myös ihailemassa maisemia Picoton kukkulalla. Sieltä avautui näkymä alla levittäytyvään laaksoon, missä Bragan kaupunki sijaitsee.  Meidän piti ohjelmamme mukaan käydä Bragassa vielä valokuvamuseossa, (Museum da Imagem) mutta museo oli harmikseni suljettu näyttelynvaihdon vuoksi. Sen sijaan kiertelimme Bragan muita nähtävyyksiä ja kävimme syömässä mukavassa pikkuravintolassa.

Santuário de Nossa Senhora do Sameiro

Hauska typografia-/kuvankäsittelyharjoitus

Iltapäivällä menimme koululle Caldas das Taipasiin ja pääsin seuraamaan multimediaopetusta. Opettaja Pedro Ferreira kertoi opetustavoistaan ja esitteli oppilaidensa töitä. Hyvällä opettajalla on kaksi ominaisuutta; rakkaus opetettavaan aineeseen ja opettamiseen. Pedrossa nämä molemmat ominaisuudet yhdistyvät, hän on ihailtavan innokas nuori opettaja. Opetuksen rakenteessa erona meidän mediaosastoomme nähden on tuolla se, että kaikkia aineita opetetaan enemmän samassa kurssissa projektilähtöisesti. Meillä kun jokaista ainetta opetetaan enemmän erikseen.  Kalusto oli Caldas das Taipasissa paljon vaatimattomampaa kuin meillä, mutta sitä kompensoi opettajan luovuus ja nuoruuden into. Sainkin Pedrolta monta hyvää ideaa kotiin vietäväksi.

Yto- integaatio oli heillä pidemmällä ja yhteisten aineiden opettajat auttoivat ammatillisissa projekteissa. Tässä linkki harjoitustehtävään missä pohdittiin korruptiota: https://www.facebook.com/MultimediaTaipas/videos/1085550398170940/

Tässä tehtävässä opiskelijat selvittivät yhteiskuntaopin opettajan ja äidinkielen opettajan avulla mitä korruptio tarkoittaa. Tämän jälkeen he tekivät koko koululle kyselyn ja suunnittelivat sitten valokuvausta, graafista suunnittelua ja videokuvausta sisältävän kampanjan.

Valmis kampanjajuliste

Illalla tapasin vielä oppilaani Gian ja Konstan ja keskustelimme Portugalinkokemuksistamme, heidän työharjoitteluistaan ja kulttuurieroista. Opiskelijani olivat pärjänneet hyvin ja pitivät yrityksessä missä työskentelivät. 

Päivä oli pitkä eikä unta tarvinnut taaskaan odotella.

Sininen oli Bragassakin arkkitehtuurissa suosittu väri

Paikallisen tyylin seinäkaakeleita

 Bom Jesus -kirkon yhteydessä oli tällainen erikoinen keinotekoinen luola

Maanantai 16.4.18 - Ensimmäinen työpäivä Portugalissa

Escola Secundaria de Caldas das Taipas

Ensimmäinen virallinen työpäivä. Sovimme emäntäni Angela Pereiran kanssa tapaamisen linja-autoasemalle, mistä hän iloiseksi yllätyksekseni poimi minut kyytiinsä.  Angela toimii koulussa kansainvälisyysvastaavana, mutta on päätoimeltaan espanjan- ja englanninopettaja. Matka jatkui Guimaraesista pohjoiseen pieneen Caldas das Taipas -nimiseen kylään. Siellä menimme tutustumaan Angelan oppilaitokseen Escola Secundaria de Caldas das Taipas'iin, joka lyhentyy ESCT.

Täydellinen opettaja- infografiikka opettajanhuoneessa

Koulussa on noin tuhat opiskelijaa. Minut esiteltiin rehtorille ja talousjohtajalle sekä useille opettajille. Vastaanotto oli niin henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin taholta suomalaisesta perspektiivistä poikkeuksellisen sydämellinen, kiinnostunut ja lämmin. Vertailtiin koulutusjärjestelyjämme ja löydettiin niistä yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, mikä selittyi osittain sillä että täällä oli sovellettu paljon meiltä opittua käytäntöön. Oppilaitoksen haasteet kuulostivat myös hyvin paljon samoilta kuin meillä: liialliset poissaolot, käytöstapa-asiat, motivaation puute joidenkin opiskelijoiden kohdalla jne. Kerroin täällä myös Suomen ammatillisen koulutuksen reformista.

Erityisen mukavaa oli vierailla englanninkielen kurssilla. Kerroin Suomesta opiskelijoille ja vastailin tunnin ajan heidän kysymyksiinsä. Opiskelijat olivat muuten samanlaisia kuin meillä, paitsi hieman sosiaalisempia ja vilkkaampia. He saivat tietää Suomesta kaiken olennaisen, eli että täällä syödään mustaa makkaraa ja pelataan jääkiekkoa ;).

Koulun jälkeen lähdimme tutustumaan Primariu -nimiseen uusmediayritykseen, missä kaksi oppilastani Gia Matikainen ja Konsta Lattu ovat työssäoppimassa.  Töihin kuuluu graafista suunnittelua, 3D -mallintamista, animaatioiden tekoa, valokuvausta, kuvankäsittelyä ja videoneditointia - eli monipuolinen paketti erilaisia audiovisuaalisten alojen työtehtäviä. Sitä mitä meillä Hyriassa media-alalla opetetaan, pääsee täällä harjoittelemaan käytännössä.

Gia, Konsta ja työpaikkaohjaaja Isabel

Työnantaja Paolo lähetti Hyrian media-osastolle terveisiä, että käyttöliittymäsuunnittelua ja 3D -mallinnusta olisi hyvä heidän mielestään opettaa enemmän. Työpaikkaohjaaja ja toimitusjohtaja kehuivat vuolaasti oppilaitamme. Heillä on kuulemma osaaminen korkeammalla tasolla, kuin joillain heillä harjoitelleilla yliopisto-opiskelijoilla. Aikaisempina vuosina tosin suomalaisilla oppilailla on ollut parantamisen varaa sosiaalisissa taidoissa - portugalilaiset ovat eläväistä porukkaa eikä täällä pidetä kohteliaana sulkeutua yksinomaan koneensa ääreen. Ryhmässä työskentely on tärkeää ja siinä tarvitaan kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja sosiaalisia taitoja suomalaisessa mittakaavassa paljon.

Hyrian opiskelijat saivat kuitenkin osaamisestaan ja työskentelytaidoistaan ylistäviä arvosanoja ja työnantaja toivoi meiltä oppilaita sinne harjoitteluun tulevaisuudessakin, varsinkin kun firma on laajentumassa voimakkaasti myös muihin maihin. Annoin työpaikkaohjaajalle näytön arviointilomakkeet ja ohjeistin häntä näyttöjen arviointikriteereihin liittyen.

Largo da Oliveira -aukio hotellin edustalla

Päivän lopuksi Angela vei minut kävelylle ympäri Guimaraesin vanhaa kaupunkia. Kaupunki on uskomattoman kaunis ja täynnä toinen toistaan viehättävämpiä yksityiskohtia, joita ajattelin käydä ihailemassa vielä joku kerta jos työpäivän jälkeen aika riittää. Oli kuitenkin antoisaa saada yksityiskierros kaupunkiin ja päästä paikkoihin mihin en yksin olisi ikinä eksynyt, kuten kaupungintalon sisäpihalle tai Taidehotelli Santa Luziaan.

Guimaraesin linna

Kaupungintalon sisäpihalla virkamiehet voivat chillailla

Hotelli Santa Luziassa oli mukava nauttia virvokkeita kaupunkikierroksen lomassa

14.4.-15.4. - Saapuminen Portugaliin

Lauantai 14.4.

Tervehdys!

Tervetuloa Leimun Jonin matkapäiväkirjablogiin. Työskentelen Hyrian  audiovisuaalisen viestinnän osastolla graafisen suunnittelun opettajana.  Olen juuri saapunut Guimaraesin kaupunkiin Pohjois-Portugalissa. Tarkoituksenani on tutustua paikalliseen yhteistyöoppilaitokseen, käydä moikkaamassa oppilaitani harjoittelupaikoilla ja ohjata paikallisia suomalaisen ammatillisen koulutuksen reformin ja ammattikoulunäyttöjen ihmeelliseen maailmaan.

Guimarães on ihastuttava keskiaikainen kaupunki missä asuu noin 60 000 asukasta. Kaupunki perustettiin 900-luvulla ja se tunnetaan Portugalin valtion synnyinsijana. Guimarãesissa syntynyt kreivi Alfonso Henriques julisti Portugalin itsenäiseksi ja itsensä Portugalin ensimmäiseksi kuninkaaksi. Hotellini sijaitsee Guimaraesin vanhankaupungin keskusaukiolla Largo da Oliveiralla.

Hotel de Oliveira

Tämä matkapäiväni alkoi herätyskellon soittoon kolmen jälkeen aamuyöllä. Lentoni lähti Helsinki-Vantaalta kuudelta aamulla. Välilaskun ja lentokenttäbussin jälkeen kävelin bussiasemalta puolisentoista kilometriä hotellille hinaten matkalaukkua perässäni. Ei kovin hyvä idea mukulakivikaduilla. Päästyäni hotellille klo 16 paikallista aikaa olin lopen uupunut.

Lämpötila on täällä perillä noin 15 astetta, ilma puolipilvinen ja raikkaan keväinen. Kaduilla kulkiessa haistaa portugalilaisen keittiön tuoksut.  Matkustuspäivä oli siis melkeinpä tässä. Nyt metsästämään ruokaa! Missä on lähin Mäkkäri? Ei vais, jotain paikallista herkkua pitäis varmaan kokeilla.

Ensin kuitenkin pari sanaa asuinpaikastani. Hotellini Hotel de Oliveira on hurmaava, elegantti hotelli ikivanhan Guimaresin vanhankaupungin keskustassa. Söin juuri ensimmäisen portugalilaisen hotelliaamiaiseni. Normaalin sämpylä- ja kahvikattauksen lisäksi oli erilaisia voitaikinaan leivottuja piirakoita, tuoreita hedelmiä sekä mainiota paikallista makkaraa ja leikkeleitä. Koska päivä tulee olemaan pitkä, tankkasin proteiinia melko reippaasti.

Guimaraesista pääsee kätevästi junalla Portugalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Portoon. Menopaluulippu maksaa vaivaiset 6.20€, vaikka etäisyyttä on joku 70 km. Portossa joka korttelissa tuntuu olevan muinainen kirkko. Lisäksi - koska on sunnuntai - kirkonkellot kilkattelivat jatkuvasti ja pääsin jopa todistamaan ulkojumalanpalvelustakin. Pohjois-Portugali on erittäin katolista seutua, joten osallistujia näihin kirkonmenoihin tuntuu riittävän.

Porton kaupungin juna-asemalla oli prameat kaakelit

Kaunis Art Nouveau -tyylinen kirjakauppa Lello oli ensimmäinen vierailukohteeni. Poikkeuksellisen tunnelmansa lisäksi tämä kirjakauppa on kuuluisa siitä, että 90-luvulla eräs englantilainen opettaja nimeltään J.K. Rowling työskenteli  Portossa ja ihastui Lelloon. Kaupan tyylin vaikutteita onkin nähtävissä Harry Potter -kirjoissa ja -elokuvissa. Merkillepantavaa oli myös se, että kirjakauppaan joutui ostamaan neljän euron sisäänpääsylipun ja jonottamaan kolme varttia. Sisäänpääsylipun hinnan sai takaisin hyvityksenä ostamansa kirjan hinnasta. Hinnat tosin olivat
kaksinkertaiset siihen, mitä muissa kirjakaupoissa :).

Kävin katsomassa myös Pyhän Fransiskuksen kirkkoa ja sen katakombeja. Kirkko oli kuin kultaan kastettu - lähes kaikki seinät ja katto oli päällystetty kullalla. Samalla matkalla tuli koettua pari muutakin kirkkoa.Näitä rokokoo- ja goottilais- tyylisiä kirkkoja on lähes joka nurkassa ja niiden loistoon turtuu äkkiä.

On kuitenkin helppo ymmärtää minkä vaikutuksen ne ovat tehneet aikalaisiinsa, jotka eivät ole olleet läheskään niin tottuneita kuva- ja mediatulvaan kuin me nykypäivän ihmiset olemme. Yksityiskohtaisin veistoksin ja maalauksin kerrotut  Raamatun tarinat, kaunis käsityö ja pelkkä kullan määrä vetävät nykyihmisenkin  hiljaiseksi.

Sitten taas hotellille blogia kirjoittamaan. Uni maistuu kymmenen tunnin päiväretken jälkeen melkoisen hyvältä.

Porton vanhanaikaiset raitiovaunut

Kaupunkiarkkitehtuuri on kirjavaa

Kirkkojen sisustuksen yksityiskohdissa ei ole pihistelty

Kujia ja taas kujia

Porto ylhäältä